tuijakuha@hotmail.com
puh. 0400-616118
Olen syntynyt Ähtärissä 10.syyskuuta vuonna 1968. Kirjoittaminen oli jo lapsena mieluista. Ja meluista! Sain pienenä koululaisena vanhan mekaanisen kirjoituskoneen, jolla rummutin luontorunoja, jatkokertomuksia ja tarinoita kommelluksista kavereiden kanssa. Varhaislapsuuden huippulukemistoa oli Nikkar-Tikkarin mäellä, Kirsi Kunnaksen riimittelemiä loruja tšekkiläisten kansanrunojen pohjalta. Osasin sen kuulemma ulkoa.
Runous alkoi hahmottua omimmaksi kieleksi lukiovuosista lähtien. Runon kieli on tiivistä, sisältä avarampaa kuin ulkoa näyttää (tilaihme, sanoisi kiinteistönvälittäjä). Runo puhuttelee lukijaa eri tavoin eri elämäntilanteissa, se on aina tuore. Runouden toisenlainen tapa tarkastella todellisuutta voi antaa lukijalle tuntosarvet, keinon tunnustella tietä edessään, kun on liian pimeää nähdä.
Muutin ylioppilaaksi päästyäni pääkaupunkiseudulle opiskelemaan Helsingin yliopistossa yleistä kielitiedettä ja kulttuuriantropologiaa. Valmistuin filosofian kandidaatiksi 1994 ja jäin suoraan äitiyslomalle. Leipäni olen vuosien varrella hankkinut osa-aikatöillä perhekerhojen lastenohjaajana, vammaisten henkilökohtaisena avustajana ja työväenopiston runopiirin ohjaajana. Viimeisin ponnistus on matkailualan perustutkinnon ja matkaoppaan ammattitutkinnon suorittaminen näin keski-ikäisenä. Kesät kuluvat nyt Helsinki-oppaan monipuolisissa työtehtävissä.
Kirjoittamisharrastus elävöityi uudestaan lasten syntymisen myötä, kun elämässä oli enemmän työtä käsille ja vähemmän pakollisia kirjallisia tehtäviä. Monen vuoden ja vaiheen jälkeen sain valmiiksi kokoelmallisen runoja. Esikoiskokoelmani Sielunmyötäinen nahka on runomuotoinen tarina itsensä ulkopuolelle joutumisesta, menetetystä nahasta ja sen takaisin hankkimisesta. Toinen runokokoelmani Valon halkeamia on uskontunnustus siihen, että jokapäiväisyyden kuivuuttaan halkeilevan pinnan alla on syvä ja väkevä virtaus, joka milloin hyvänsä saattaa pulputa esiin, usein juuri täydellisyyden säröistä.
Veljeni Risto Rekolan kanssa olen lisäksi julkaissut lastenkirjan Muru ja Puru, johon olen riimitellyt runoja veljeni kirjoittaman tarinan lomaan. Karoliina Tapiovaara on kuvittanut herkullisesti tämän erilaisten ystävysten seikkailun.
Nautin liikkumisesta metsässä ja merellä, molempia onneksi riittää Espoossa. Elän Kivenlahdessa kolmen lapsen, yhden koiran ja yhden kissan laumassa; viidestä lapsestani kaksi vanhinta on jo muuttanut kotoa, yksi lapsenlapsikin on syntynyt. Käteni ovat kyynärpäitä myöten elämässä. En kovin usein ehdi istua pitkiä rupeamia tietokoneen ääressä. Onneksi runo vaatii vain pienen paperipalan ja kynän. Sitä voi kehitellä missä vain arkisten askareiden lomassa. Kirjoittamisen hopeista aikaa on yö. Päivällä on monet toimet, on haarauduttava moneen suuntaan. Pyrin silloinkin olemaan valmiustilassa kuin sähkölaite. Jossain on aina pieni virta päällä: kun otollinen hetki tulee kohdalle, sen tunnistaa ja siihen tarttuu.
Tuotanto
- Sielunmyötäinen nahka, FinnEpos 2007, runoja, ISBN 978-952-9523-57-3
- Valon halkeamia, BoD 2010, runoja, ISBN 978-952-498-342-6
- Muru ja Puru, BoD 2017, lastenkirja, ISBN 978-951-568-148-5