Kadonneet hedelmät

Espoon Kirjailijoiden tarinahaaste Monikielisillä kirjamessuilla 2.5.2018

kertoivat: Amal, Arwah ja Ahmad

kirjoittivat: Anna Maria Mäki ja Seija Helander

Olipa kerran omena ja päärynä, jotka asuivat Samina-nimisen tytön luona. Omena oli pyöreä ja punainen ja päärynä kauniin vihreä. Ne osasivat puhua, mutta ihmiset eivät tienneet sitä. Ihmiset eivät ylipäätään ymmärtäneet vihanneksia ja hedelmiä kovin hyvin.

Tampereen näköisessä kaupungissa oli syksy ja satoi koko ajan.

Yhtenä päivänä Saminan äiti oli poissa kotoa ja häntä oli hoitamassa toinen aikuinen. Aikuisen nimi oli Paha Rosvo, mutta hän ei kertonut sitä Saminan äidille. Pihalla Paha Rosvo talloi kauniita syyskukkia ja nauroi.

Kun Paha Rosvo laittoi ruokaa Saminalle, hän näki omenan ja päärynän hedelmäkulhossa. Hän otti taskustaan pussin, sujautti hedelmät sinne ja tunki pussin takkinsa taskuun.

Illalla äidin jo tultua kotiin Samina huomasi, että omena ja päärynä olivat kadonneet. Hän arvasi, että Paha Rosvo oli varastanut ne. Samina kauhistui, koska hän tiesi, etteivät omena ja päärynä olleet mitä tahansa hedelmiä. Ne osasivat pomppia ja äännellä.

Samina juoksi pihalle hädissään. Silloin taivaalla näkyi outo valo. Samina katsoi tarkemmin ja näki lentokoneen lentävän matalalla talon yli. Sieltä hyppäsi kaksi lumotun maan haltiaa. Haltiat laskeutuivat nurmikolle, ojensivat Saminalle amuletin ja lensivät pois.

Amuletin sisällä oli taikavoimia, jotka vapautuivat, kun ihminen teki hyvän teon. Samina ei tiennyt sitä, mutta laittoi amuletin kaulaansa. Hän päätti lähteä hakemaan omenan ja päärynän Pahalta Rosvolta takaisin.

Pahan Rosvon ovi oli lukossa. Samina otti pinnin tukastaan ja avasi sen avulla oven ja hiipi sisään. Omena ja päärynä olivat kauheassa syöntivaarassa. Samina kuuli, kuinka Paha Rosvo kuorsasi makuuhuoneessaan. Hän hiipi kohti huoneen ovea ja kurkisti sisään. Omena ja päärynä olivat yöpöydällä.

Nyt piti olla rohkea.

Askel askeleelta Samina lähestyi yöpöytää ja henkeään pidätellen nappasi hedelmät käteensä. Silloin omena vingahti. Paha Rosvo käänsi kylkeään. Samina jähmettyi. Paha Rosvo oli hetken hengittämättä, mutta jatkoi sitten kuorsaustaan.

Samina huokasi helpotuksesta ja sipsutti varpaisillaan ulos.

Kadulle päästyään Samina tunsi kuinka amuletti hohti lämpöä hänen kaulassaan. Äkkiä hän tunsi säväyksen ja kuuli, kuinka omena vingahti päärynälle: ”Hurraa, Samina pelasti meidät!”

Samina tajusi ymmärtävänsä hedelmien puhetta. Amuletin taikavoima oli siirtynyt häneen, koska hän oli tehnyt hyvän teon.

Siitä lähtien Samina, omena ja päärynä olivat ystäviä, jotka pystyivät puhumaan kaikesta.