Jorma Kalevi Kallenpoika Heikkilä.
Olen syntynyt Vimpelissä, Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla 8.1.42.
Opiskelut ja työelämä ovat kuluneet pääkaupunkiseudulla. Eläkkeelle
jäin vuonna 2006, jolloin myös yli 40 vuotta kestänyt avioliitto päättyi
vaimon kuolemaan. Olin läpi elämäni lukenut ja hieman kirjoitellutkin
minkä lääkärin ammatissa ehdin ja jaksoin. Eläkkeellä ollessa on
käytettävissä ollut aikaa enemmän ja hakeuduin ensin Helsingin ja tänne
muutettuani Espoon Työväenopiston luovan kirjoittamisen kursseille.
Uusi avioliitto rippikouluaikaisen ihastuksen kanssa sai runosuonen
pulppuilemaan ja niinpä vuonna 2011 julkaisin runoharjoitelman
nimeltään Kuulen kevääni kuovia. Kirjoittaminen on noussut keskeiseksi
harrastuksekseni ja tuloksena on ilmestynyt esikoisromaani
Yläjuoksulaisia v. 2012, fantasiateksti Het vetisiä v. 2013, jonka
kuvittajana Anni Viitasaari.
Toinen romaanini (Joki jäätyy) ilmestyi v 2014 ja toinen runokokoelma
(Korkealla kurkiparvi) v 2015. kolmas romaani (Sarkaa ja aivinaa) 2017
ja romaanisarjani neljännen osan (Terva on talon turva) julkaisin
elokuussa 2020. Nämä romaanit kertovat esi-isäni Markus Matinpoika
Västerspangarin (s.1794,k.1851, vuodesta 1830 Heikkilä) nuoruudesta
Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla Vindalan kylässä, nykyisessä Vimpelin
kunnassa. Kirjoissa keskeiset henkilöt,paikat ja osa tapahtumista ovat
faktaa, joiden ympärille olen sommitellut kuvauksen nuorukaisen elämästä
ja kehityksestä vuosina 1808 – 1818.
Omien kirjojeni lisäksi tekstejäni on julkaistu useissa työväenopistojen
ja kirjoituspiirien antologioissa.