En ole ennen kirjoittanut mihinkään blogiin. Nyt vähän jännittää, osaanko tyylilajin. Pyydettiin kirjoittamaan kirjoittamisesta. Opin lapsena lukemaan ja kirjoittamaan varhain, ja olinkin aika hyvä kirjoittaja. Muistaakseni sain Sibeliuksen kuvaelämäkerran palkinnoksi jostain raittiuskilpakirjoituksesta kansakoulussa. Pidin kirjeitten kirjoittamisesta, mutta en koskaan innostunut päiväkirjojen pitämisestä. Kerran yritin, mutta sivuille ilmestyi vain epätoivoisia haaveiluja joistain nuorukaisista ja ensimmäisiä fyysisiä…

Olen pelkuri. Vastustin vuosikymmeniä kirjoittamista. Kunnioitin liikaa kirjoja ja kirjailijoita. Ajattelin, ettei minulla ollut mitään annettavaa. Kaikki oli jo sanottu ja niin hyvin ja moneen kertaan, ettei siellä enää minun säheltämistäni tarvittu. Olin väärässä. Opittuani lukemaan seitsemänvuotiaana löysin kotini tässä maailmassa. Minne ikinä meninkin, minulla oli aina kirja mukana. Missään ei ollut niin hyvä kuin…

Viime viikolla löysin jälleen itseni tekemästä jotain muuta kuin sitä, mikä oli tarkoitus. Piti kirjoittaa, mutta alkuun pääseminen takkuili. Palasin edellisenä päivänä aloitetun kirjan pariin (ei kai sitä voinut keskenkään jättää), järjestelin kirjastosta lainattujen kirjojen pinon uuteen järjestykseen (palautuspäivämäärien kanssa kannattaa olla tarkka), päätinkin lähettää vielä pari viestiä ennen kuin aloittaisin kirjoittamisen, etteivät ne jää…