Blogi

Leena Sainio: Oopperalaulajalla on asiaa!

En ole ennen kirjoittanut mihinkään blogiin. Nyt vähän jännittää, osaanko tyylilajin. Pyydettiin kirjoittamaan kirjoittamisesta. Opin lapsena lukemaan ja kirjoittamaan varhain, ja olinkin aika hyvä kirjoittaja. Muistaakseni sain Sibeliuksen kuvaelämäkerran palkinnoksi jostain raittiuskilpakirjoituksesta kansakoulussa. Pidin kirjeitten kirjoittamisesta, mutta en koskaan innostunut päiväkirjojen pitämisestä. Kerran yritin, mutta sivuille ilmestyi vain epätoivoisia haaveiluja joistain nuorukaisista ja ensimmäisiä fyysisiä…
Lue lisää

Sanna Vaara (Räppäri VAARA): Pelkuri tarttuu kynään

Olen pelkuri. Vastustin vuosikymmeniä kirjoittamista. Kunnioitin liikaa kirjoja ja kirjailijoita. Ajattelin, ettei minulla ollut mitään annettavaa. Kaikki oli jo sanottu ja niin hyvin ja moneen kertaan, ettei siellä enää minun säheltämistäni tarvittu. Olin väärässä. Opittuani lukemaan seitsemänvuotiaana löysin kotini tässä maailmassa. Minne ikinä meninkin, minulla oli aina kirja mukana. Missään ei ollut niin hyvä kuin…
Lue lisää

Sari Kuusela: Aloittamisesta ja matkan jatkamisesta

Viime viikolla löysin jälleen itseni tekemästä jotain muuta kuin sitä, mikä oli tarkoitus. Piti kirjoittaa, mutta alkuun pääseminen takkuili. Palasin edellisenä päivänä aloitetun kirjan pariin (ei kai sitä voinut keskenkään jättää), järjestelin kirjastosta lainattujen kirjojen pinon uuteen järjestykseen (palautuspäivämäärien kanssa kannattaa olla tarkka), päätinkin lähettää vielä pari viestiä ennen kuin aloittaisin kirjoittamisen, etteivät ne jää…
Lue lisää

Pertti Saloheimo: Miksi George kirjoitti, miksi minä

Mainiossa esseessään Miksi kirjoitan (1946) George Orwell nimeää neljä syytä: 1. Silkka egoismi. Halu vaikuttaa älykkäältä, olla puheenaihe, tulla muistetuksi kuoleman jälkeen. 2. Esteettinen into. Kauneuden havaitseminen – – sanoissa ja niiden oikeassa järjestämisessä. 3. Halu nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, löytää aidot tosiasiat ja varastoida ne jälkipolven käyttöön. 4. Poliittiset tarkoitusperät – käyttäen…
Lue lisää

Laura Tressel: Esikoiskirjailija sanasuossa

Kirjoittajana sanat ovat työvälineitäni. Yleensä välillämme vallitsee mukava yhteishenki ja löydämme pulmiin sopuisat ratkaisut. Kuluneen vuoden aikana sana kirjailija kuitenkin heittäytyi hankalaksi. Yritän selittää. Kun ensimmäinen kirjani Hengitys vuoden 2020 helmikuussa julkaistiin, minusta tuli esikoiskirjailija. Termit esikoisteos ja esikoisvuosi määrittyvät ajallisesti selkeinä: esikoisteos säilyttää esikoisuutensa nyt ja aina, esikoisvuoteni taas päättyy laskutavasta riippuen vuoden 2020…
Lue lisää

Tarja Kaltiomaa: Ja niin elämä jatkuu

Jo pitkään elämää nähneenä kirjailijana olen käynyt läpi monet kulkutaudit. Elämäni aikana kulkutauteja on sanottu influenssaksi ja lievempää räkätautia flunssaksi. Maapallon elämässä ihmisen osaan kuuluu myös kärsimystä, on aina kuulunut. Olen ihan lapsesta saakka lukenut paljon. Kirjoihin on kirjattu suuria ihmiskohtaloita ja myös suuria kärsimyksiä. Lukijana olen vähän ihmetellyt nykyistä pientenkin kärsimysten välttelyä. Elämme ihmiskuntana…
Lue lisää

Joonas Konstig: Espoo on aikuistumista

Tämä kolumni on ilmestynyt Imagessa 2016. Kun olet nuori espoolainen, kotiseutusi tuntuu olevan vain rysä, jonka tarkoitus on estää sinua elämästä täysillä. Espoo on maantienharmaata ja natriumkatulamppujen kelmeää oranssia. Siellä asuu tylsiä insinöörejä, jotka kuuntelevat autossaan Radio Novaa. Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee bussilla 150. Länsiväylä on vesiliukumäki jännittävän elämän altaaseen nimeltä Helsinki. Vain…
Lue lisää

Toni Tuomanen: Voiko Espoo olla kenenkään sielunmaisema?

Espoossa paljon on funtsittavaa, mutta ei sitä Espoossa funtsia saa”, riimitteli edesmennyt verbaalinero Juice Leskinen aikoinaan kappaleessaan Espoosta päivää. Näppärästi riimitelty, mutta olen kuitenkin Juankosken suurmiehen kanssa eri mieltä siitä, etteikö Espoossa saisi funtsia moniakin asioita. Onhan Espoo paitsi Aalto-yliopiston, myös Fortumin, Nokian ja Angry birdsin kotikaupunki. Lisäksi Espoo on tietysti Espoon kirjailijat ry:n kotikaupunki.…
Lue lisää

Kosti Sironen: Espoon Kirjailijoiden paidassa

Runoilija Octavio Paz on sanonut ihmisellä olevan sekä yksin-  että seurassaolemisen tarve. Kirjailijan tehtävä on kirjoittaa, mutta on kirjailijoillakin yhteenliittymisen tarve. Erno Paasilinna kirjoitti erakkokirjailijoista, mutta myös epäkirjailijoista ja  yhdystoimintamehistä. ”Hyvä kirjailija on epäluotettava ja moraaliton. Hän ei ole solidaarinen”. Noinkohan? Kirjailijayhdistykset koettiin alkuun erityisen tärkeiksi nimenomaan maakunnissa. Suurimmat kustantamot ja virastot olivat ja ovat…
Lue lisää

Mikko Laakso: Kirjailijan elämältä se maistui!

Joskus alkusyksystä 2012 vanha tuttuni Kosti Sironen soitti minulle kesken hektisen työpäivän. Kosti kyseli, olisinko kiinnostunut ryhtymään Espoon Kirjailijoiden puheenjohtajaksi! Olin alkuun aivan äimänä, enhän ollut edes yhdistyksen jäsen. Mutta olen aina ollut hieman yllytyshullu, joten suostuin. Hieman kyllä alkoi jälkikäteen hirvittää, eihän minulla ollut juuri minkäänlaista kokemusta yhdistystoiminnasta – ja kirjailijoiden sellaisesta vielä vähemmän…
Lue lisää
Valikko