Naimattomia, yksinasuvia ja parisuhteettomia läpi historian. Jännittävä sukellus naimattomuuden historiaan ja sen syihin historian eri aikoina. Sinkku, vanhapiika, poikamies, uraohjus… Länsimaisen yhteiskunnan historia on rakentunut pitkälti avioliiton, perheen ja parisuhteiden ympärille. Silti naimattomia, yksinasuvia ja parisuhteettomia on ollut aina, vain nimitykset ovat vaihdelleet. Luostarit tarjosivat keskiajalla naisille ja miehille vaihtoehdon avioliitolle. Rengit ja piiat olivat…

Mitä tehdä, kun saa lievän aivovamman jälkivaivana erikoisen kyvyn? Entä, jos opettaja ei usko, että äiti on merenneito? Soile Lautamiehen novelleissa sielunsiirtojärjestelmä lakkaa toimimasta, isokoinen merilokki ilmestyy työhönsä kyllästyneen naisen elämään ja tuore kätilö saa ensimmäisen vastasyntyneensä käsiinsä kokeakseen elämänsä yllätyksen. Lautamiehen omaäänisissä ja tarkoissa novelleissa raja todellisen ja mahdollisen välillä nyrjähtää, eikä rajalla tarpoville…

Runokirja sisältää haikuja ja tankoja. Niiden tiiviit, hetkeen tarttuvat runot liikkuvat ajasta, paikasta ja tunnelmasta toiseen. Kaksi kulttuuria kohtaa toisensa nykypäivän ja perinteen kietoutuessa yhteen. Runon minällä on sama pulssi maailman kanssa. Ajattomat runot saavat rinnalleen nykyajan kuvaston modernista maailmasta.  Kriitikko Niklas Ferm toteaa Runografin kirjoituksessa Helle-Kotkan törmäyttävän perinteisen muodon ja sisällön esimerkiksi tämän vuosituhannen…

Sotaromaani ”Nuoret kuolemattomat” ilmestyi painettuna niteenä tammikuussa 2025, mutta ääni- ja e-kirjana jo vuotta aiemmin. Romaanin aiheina ovat jatkosodan ratkaisutaistelut Karjalan kannaksella kesällä 1944, sekä nuorimpien sotilaiden ja lottien elämänkohtalot sodan myllerryksessä. Petteri ja Väiski ovat helsinkiläisnuorukaisia, jotka päätyvät rintamalle vain hetkeä ennen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkua. Keskellä luotisadetta, tankkien melua ja jatkuvaa hätää mieli ja…

Espoon Kirjailijoilla on noin 90 jäsentä, jotka edustavat kaikkia kirjallisuudenaloja. Vuosittain heidän kirjoittamanaan syntyy siis paljon erilaisia teoksia. Haluamme nostaa näkyville espoolaista kirjallisuutta tarjoamalla kotisivuillamme näyteikkunan yhdistyksen jäsenten teoksille. Siksi tällä blogialustallamme alkaa julkaisujen sarja, jossa kirjailijamme pääsevät esittelemään uutuusteoksiaan. Kirjailijan työ voi olla yksinäistä. Välillä tuntuu, että huutelee metsään, eikä kukaan kuule. Tarvitaan työtä…

Timo Johannes Hilden on ollut Espoon Kirjailijoiden hallituksen jäsen vuodesta 2003 yhtä lyhyttä katkoa lukuun ottamatta aina vuoteen 2023 asti. Häneltä on julkaistu 9 runokirjaa ja 1 romaani. Timo on ollut järjestämässä mm. Espoon Kirjailijoiden perinteistä Glimsin kesätapahtumaa kymmenenä kesänä. Lisäksi hän on osallistunut aktiivisesti Iso Omenan kirjaston Open Mic tilaisuuksiin esiintyjänä. Timon työpanos on…

Kirjoitan Aurora-talossa, Juhan työhuoneessa, jota saan käyttää, kun hän ei ole paikalla. Ovi on auki ja tuossa käytävällä kävelee naisoletettu. Esittelin itseni hänelle uutena vuokralaisena. Toteamme että hiljaista on ja niin pitääkin. Vaikka kaikki työhuoneet Espoo Artin tiloissa ovat täynnä, niin taiteilijat työskentelevät kukin omissa työhuoneissaan ja yleensä hiljaisesti. Myös viereistä Träskändan kartanoa on alettu…

Suomessa kouluopetus luo hyvän pohjan monelle sellaiselle alalle, jossa tehdään luovaa työtä. Koulussa opitaan kirjoittamaan, lukemaan, piirtämään ja laskemaan. Lukio-opetuksessa korostuu kirjoittamisen taito. Monelle aikuisikään ehtineelle lukio-oppilaan kirjoituttamisen taidonnäytteet ovat huikeita suorituksia ja moni vertaa omaa taitoaan oppilaiden suorituksiin. Näyttää siltä, että aiheesta kuin aiheesta oppilaat tuottavat hyvin lukukelpoisia ja maailmantietoisia esseitä. Ihmisen lahjakkuus on…

Moni haaveilee kirjoittavansa kirjan jossakin elämänsä vaiheessa ja jättää asian haaveeksi. Itselläni ei ollut mitään aikomusta kirjoittaa kirjaa. Olin lukioaikanakin keskinkertainen kirjoittaja. Toki olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon. Kirjojen kirjoittaminen on ollut onnekkaiden sattumien summa. Ensimmäinen kirjani sai lähtölaukauksen lennolla Vaasasta Helsinkiin. Olin vuonna 1998 työmatkalla Vaasassa. Tapasin lentoasemalla Helsingin kauppakorkeakoulun silloisen lehtori Juhani…

Eräänä kesäpäivänä se iski: entä jos minäkin kirjoittaisin dekkarin? En tiennyt kirjoittamisesta juuri mitään, joten ilmoittauduin Espoon Työväenopiston Kirjoita tarinallesi siivet -proosakurssille. Kurssin alkaessa minulla oli haalea ajatus genrestä, josta kirjoittaisin. En kuitenkaan tiennyt mistä aloittaa, tai kuinka saada ajatuksen poikasesta kiinni ja rakentaa siitä kokonainen tarina. Sain työväenopiston kurssilta runsaasti kannustavaa palautetta. Sen ansiosta…