Ritva Laine

Vanhempani ja isovanhempani olivat Terijoelta. Itse synnyin evakkomatkalla Mäntsälässä. Matkustin puolivuotiaana sotalapseksi Ruotsiin. Palasin sieltä Toijalaan, jonne vanhempani rakensivat rintamamiestaloa.

Muistan lämmöllä taivalta Pappilan kansakoulusta Toijalan Yhteiskouluun ja sieltä Tampereen kauppaopistoon, jonne jouduin odottamaan vuoden liian nuorena. Pääsin Tammelan kihlakunnan henkikirjoittajan toimistoon. Mikä maailma vanhoista kiinteistö- ja väestörekisterikirjoista avautuikaan! Keväällä 1962 merkonomina minua odottivat osastosihteerin paikka Insinööritoimistossa ja muutto vuokrahuoneeseen ilman keittomahdollisuutta. Itsenäistyminen tuntui hyvältä. Iltaopiskelu Sampolassa jatkui. Perheet Iranista ja Alaskasta toivat kansainvälisyyttä.

1963 uskalsin vastata myönteisesti monivuotisen poikaystäväni kosintaan. Hyvä niin, emme aavistaneet, että yhteinen aika jäisi lyhyeksi. Meille syntyi kaksi ihanaa tyttöä, joiden kasvamista seurasin päivät; öisin kirjoitin kalkeeripapereiden avulla otteita monisatasivuisista henkikirjoista ja laadin vaaliluetteloita. Muutimme Valkeakoskelle, jonne rakensimme omakotitalon. Kävin töissä Toijalassa Väestörekisteritoimistossa, Valkeakoskella Rakennustoimistossa, Tampereella Rakennusyhtymässä.

Vuonna 1980 muutimme Keikyään. Mieheni menehtyi liikenneonnettomuudessa 1982. Olimme kolme kuukautta aikaisemmin muuttaneet rakentamaamme vielä keskeneräiseen omakotitaloon Keikyässä.

Onneksi Risto Tuori kutsui minut toimistosihteeriksi asianajotoimistoonsa Vammalaan. Elämän koko kirjo näyttäytyi lähes päivittäin. Lauloin kirkkokuorossa. Olin perustamassa naisten ja lasten aseman parantamiseksi toimivaa Soroptimist International of Vammalaa.

Tytöt saivat valkolakkinsa; valmistuivat aikanaan diplomi-insinööriksi ja kauppatieteen maisteriksi; perustivat perheet pääkaupunkiseudulle.

Muutin 1997 Taka-Töölöön Kirjailijapuiston äärelle. Haaveeni kulttuuripalveluiden tavoittamiseksi ja lastenlasten arkeen osallistumiseksi toteutuisivat.

Neljä ihanaa lastenlasta ovat tuoneet iloa ja täyteyden tunnetta mummonsa elämään.

On ollut ilo asua ja kirjoittaa Espoon Leppävaarassa vuodesta 2001; opiskella luovaa kirjoittamista Espoon ja Helsingin työväenopistoissa, Oriveden opistossa ja Hämeen kesäyliopistossa; leijua taikapiiriin ”Sinisestä ovesta” viiden naisen kirjoittajaryhmässä; toimia Espoon Kirjailijoiden hallituksessa; viedä sanataidetta vanhuksille kappeleissa ja Espoon Kulttuuriketjun tilaisuuksissa vuodesta 2011 alkaen; laulaa Leppävaaran seurakunnan kirkkokuorossa, osallistua Espoon seurakuntien näkövammaistyöhön opasystävänä; toimia Sellon kirjastossa kuukausittain kokoontuvan Espoon Kirjailijoiden Runopiirin vetäjänä vuodesta 2014.

Olen julkaissut neljä runokokoelmaa: SILMU AAVISTAA SILKKINSÄ ANTAA, MISTÄ KAISLAT KUISKIVAT, KERROSTUMIA ja KALVAAN KUUN KEHRÄ.

Iloitsen nöyrästi 2011 valtakunnallisessa Möllärimestari-kilpailussa runokokoelmalla Kerrostumia saamastani kunniamaininnasta.