Vaasa on synnyin- ja koulukaupunkini. Sukujuuria minulla on Viipurissa, ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa sekä paljon kolmannen polven sukulaisia Amerikassa. Valmistuin filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja aikuiselämäni olen asunut Espoossa sekä kahteen otteeseen Keski-Euroopassa. Kansainvälisen työurani olen tehnyt eurooppalaisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan parissa Helsingissä ja Brysselissä. Työtehtäviini kuului paljon asiatekstien kirjoittamista ml. lehden päätoimittajuus. Fiktion kirjoittaminen pysyi monta vuotta vain haaveena. Sitä pitivät yllä Oriveden opiston ja Kansanvalistusseuran luovan kirjoittamisen kurssit. Viime vuosina on löytynyt aikaa romaanien kirjoittamiselle.
Olen julkaissut kolme kirjaa, siirtolaisromaanin Kupai nau – nähdään pian (2018, siirtolaisuuteen erikoistunut kustantamo OK-kirja), sekä Warelian kustantamat henkilöhistorialliset romaanit Meiltä on aina lähdetty (2023) ja Elin (2025).
Kirjoittamalla haluan säilyttää menneisyyden naisia, joista on jäänyt vain vähän tietoa aikakirjoihin ja jotka muuten unohtuisivat historian varjoihin.
Faktaa vai fiktiota
Historiallisen romaanin kirjoittajalta kysytään aina, miten todenperäinen kirja on. Mikä on faktaa ja mikä fiktiota? Kirjojeni päähenkilöillä on ollut esikuvansa todellisuudessa. Ihmisten kohtalot ovat totta. Romaanimuoto sallii joukkoon kuviteltujakin henkilöitä. Ihmisten pohdinnat ja ajatukset ovat fiktiota. Taustatyön avulla olen sisällyttänyt kirjoihin todellisia tapahtumia sekä tapahtumia, jotka olisivat voineet olla mahdollisia. Apuna ovat olleet arkistot, digitoidut sanomalehdet, kirje-, ääninauha- ja valokuvakokoelmat sekä vanhat asiakirjat ja moninainen kirjallisuus.
Teemana lähteminen
Kirjojeni läpäisevä teema on lähteminen, muutto maan sisällä tai kauas kotimaasta. Rohkeat lähtivät, työtä tekemään ja pärjäämään. Nykypäivän siirtolaisuutta ihmetellessämme unohdamme usein, että miljoona suomalaista lähti 1900-luvun aikana rakentamaan omaa elämäänsä ja toisia yhteiskuntia, Amerikkaa, Kanadaa, Australiaa ja Ruotsia.
Elin-kirjassani Elin Granön elämäntarinan lisäksi sivuteemana on Siperiaan karkottaminen. Kuolemaantuomittuja ei enää teloitettu Suomessa 1800-luvulla. Vankilat olivat täynnä ja vankeinhoitotoimenpiteenä oli helpompi lähettää vangit pois kuin parantaa oloja Suomessa. Kuolemaantuomitut näennäisesti armahdettiin ja lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan, mikä käytännössä merkitsi hidasta kuolemaan tuomiota ja kuolemaa kaukana kotoa.
Tuotanto
- Kupai nau – nähdään pian, OK-kirja Kustantamo, 2018
- Meiltä on aina lähdetty, Warelia Kustannus, 2023
- Elin., Warelia Kustannus, 2025