Mainiossa esseessään Miksi kirjoitan (1946) George Orwell nimeää neljä syytä: 1. Silkka egoismi. Halu vaikuttaa älykkäältä, olla puheenaihe, tulla muistetuksi kuoleman jälkeen. 2. Esteettinen into. Kauneuden havaitseminen – – sanoissa ja niiden oikeassa järjestämisessä. 3. Halu nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat, löytää aidot tosiasiat ja varastoida ne jälkipolven käyttöön. 4. Poliittiset tarkoitusperät – käyttäen sanaa ”poliittiset” laajimmassa mahdollisessa mielessä. Halu työntää maailmaa tiettyyn suuntaan. (Suomennokset osin omiani.)

Rehellisen tuntuisia ja turhasta koristeellisuudesta vapaita perusteluja.

Minä olen halunnut kirjoittaa niin kauan kuin olen osannut kirjoittaa, sen syytä tarkemmin pohtimatta. Lisäksi kirjoituskone on kiehtonut minua esineenä. Äitini on tallettanut varhaisimmat koneella kirjoittamani tarinat: koiranpennuista, jotka toistuvasti leikkivät pallolla, syövät ja lopuksi menevät nukkumaan. Ensimmäinen näistä on päivätty 18.10.1969; olin silloin seitsenvuotias.

Sen jälkeen yksi toisensa jälkeen kesken jääviä seikkailukertomusyritelmiä, kirjoittelua lukion lehteen, sitten opiskelija- ja ammattijärjestölehtiin, tieteellistä kirjoittamista, lyhytproosaa työväenopistoissa, Natalie Goldberg -kurssi ja runopajoja Oriveden opistossa, Kriittisen korkeakoulun kaksivuotinen kirjoittajakoulu.

Tämä opintopolku kesti kahta kuukautta vaille 50 vuotta. Esikoisteokseni, proosarunoelma Ennustus linnuston tulevaisuudesta (WSOY) ilmestyi elokuussa 2019.

Kun nyt katselen tähänastista kirjoittajan tietäni taaksepäin, tunnistan ja tunnustan kaikki neljä Orwellin mainitsemaa syytä, jotka toki painottuvat sen mukaan, olenko kirjoittanut lehteen vai kaunokirjallisuutta. Mutta on muutakin.

Kohdassa 3 Orwell haluaa ”löytää aidot tosiasiat” – mutta ovatko ne löydettävissä? Minä kirjoitan, jotta voisin ymmärtää maailmaa – tai pikemminkin sietääkseni sen mielettömyyttä. Torjun merkityksettömyyden kokemusta. Mutta myös: kirjoitan, koska yksinkertaisesti – pidän siitä.

Orwell kirjoittaa esseessään myös varhaisesta kehityksestään ja siitä emotionaalisesta asenteesta, joka kirjoittajalle on voinut kehittyä jo ennen kuin hän alkoi kirjoittaa. Kirjoittaja ei saa juuttua näihin epäkypsiin kehitysvaiheisiin, mutta niillä on oma arvonsa. Jos kirjoittaja karistaa itsestään varhaiset vaikutelmansa tykkänään, hän on tappanut halunsa kirjoittaa, Orwell varoittaa.

Kun lapsena luin kirjoja, ihastuin niihin ja halusin myös itse kirjoittaa sellaisia. Ensimmäinen lukemani ”oikea” kirja oli Tarzan, apinain kuningas.

*                          *                      *

Pari vuotta sitten, aurinkoisena syyspäivänä tein termospulloon maitokahvia, pakkasin mukaan Robert Louis Stevensonin kirjan Kirjoittamisen taito ja kävelin Träskändan puistoon Kvarnbyån rantaan. Kun siellä istuin kivellä ja nautin kahviani, joukko fiktiivisiä henkilöitä alkoi esittää vaatimuksia.

Olin seurustellut heidän kanssaan jo jonkin aikaa ja pystynyt pitämään heidät kurissa. Siihen saakka olin suhtautunut romaanin kirjoittamiseen samalla tavalla kuin omakotitalon rakentamiseen: ei sovi minulle. Tuo fiktiivinen joukko ei kuitenkaan antanut periksi, ja jouduin antautumaan…

 

Pertti Saloheimo

 

George Orwellin essee Miksi kirjoitan (Why I Write) on julkaistu kokoelmassa Kun ammuin norsun ja muita esseitä (WSOY 1984, valittu teoksesta The Collected Essays, Journalism and Letters of George Orwell 1–4 (1968), suom. Jukka Kemppinen).