Kun minut valittiin Espoon kirjailijoiden puheenjohtajaksi syksyllä 2010, otin tehtävän vastaan innostuneena ja tietenkin myös hiukan jännittäen. Miten selviän tämän upean joukon edusmiehenä! Varsinainen shokki tuli jonkin ajan kuluttua joulukuussa, kun saimme tiedon, että Espoon kaupungin avustus seuraavalle vuodelle oli pudonnut murto-osaan entisestä. Vuodelle 2011 oli luvassa kaupungin rahaa peräti 1000 euroa.
Keskustelin asiasta avustusrahojen jakamisesta silloin vastanneen virkamiehen kanssa. Hänellä oli ongelmaan selvät sävelet: Jos yhdistys tarkistaa toimintaansa siten, että aktiviteetteja suunnataan silloista paljon tehokkaammin kuntalaisiin, kaupungin puolella voidaan harkita avustuksen palauttamista entiselleen. Se oli selkeä ohje tulevaan toimintaan.
Ja kohteita kyllä löytyi, kun niitä ruvettiin hakemaan. Yhdistyksemme liittyi mukaan Espoon kaupungin Kulttuuriketju-projektiin, jonka tavoitteena on viedä kulttuurielämyksiä kaupungin ikääntyneelle väelle, ikäihmisten palvelutaloihin ja hoivakoteihin. Sanataide, runous ja proosa tulivat nyt siis Kulttuuriketjuun mukaan, ensimmäisen kerran. Järjestimme vuoden aikana ikäihmisille yhteensä 15 taidetapahtumaa. Sekä vanhuksilta että talojen henkilökunnalta tuli paljon positiivista palautetta. Tapahtumat toivat hyvää mieltä myös meille esiintyjille. Tuli tunne, että viesti todella kulki ihmiseltä ihmiselle. Ilo välittyi.
Yleisölle tarkoitettujen kirjallisuusmatineoiden järjestämisessä oli jostakin syytä edellisten vuosien aikana pidetty taukoa. Nyt matineoita käynnistettiin uudelleen ja hyvässä yhteistyössä Espoon kaupunginkirjaston kanssa. Vuoden aikana toteutettiin tietenkin myös yhdistyksen perinteiset tapahtumat, Keskikesän kirjapäivä sekä Sellon runoilta.
Riipovasta niukkuudesta huolimatta vuoden aikana rakennettiin uudet ajanmukaiset kotisivut. Jäsen- ja osoiteluettelot ajantasaistettiin, jolloin postituskulut romahtivat. Vuoden 2011 päättyessä voimmekin tyytyväisinä todeta, että ”rahallisesta niukkuudesta huolimatta olemme vuoden aikana pystyneet toteuttamaan sisällöllisesti rikasta toimintaa”.
Ja ponnistelu kannatti. Vuoden 2012 kaupunginavustus nousi 3000 euroon.
Kaiken kaikkiaan koin Espoon kirjailijoiden puheenjohtajuuden mieluisana tehtävänä, joka toi minulle paljon arvokasta ajateltavaa, mielenkiintoisia kokemuksia ja uusia tuttavuussuhteita. Työ oli helppoa, kun sain työskennellä erinomaisten sihteereiden, ensin Ritva Laineen ja sittemmin Tuija Kuhan kanssa. Mahdollisuuksien torilla Leppävaarassa vietiin sanataiteen ilosanomaa kuntalaisille. Työväenopiston kirjoittajapiireissä opiskelleille esikoiskirjansa julkaisseille järjestettiin yhteinen esikoiskirjailijamatinea. Hehän ovat mahdollisia uusia jäseniä. Arto Paasilinnan 70-vuotispäivää juhlittiin kustantajan tiloissa niin railakkaasti, kuin vain Paasilinnaa voi juhlia. Kosti Sirosen johdolla järjestetyssä kirjoittajaseminaarissa sekä kurssilaiset että mukana olleet yhdistyksen jäsenet saivat tervetullutta tuuletusta kirjoitustaitoihinsa. Vieraitakin kävi. Esimerkiksi syksyllä 2012 saatiin Kaari Utrio kertomaan aiheesta Lapsi Suomen historiassa, jolloin Sellon kirjaston Akseli-sali pullisteli liitoksissaan.
Puheenjohtajan tehtävään sisältyi myös mahdollisuus osallistua Suomen kirjailijaliiton kirjailijayhdistysten talvipäiviin ja vaihtaa arvokkaita kokemuksia muiden yhdistysten kollegoiden kanssa. Uutta näkökulmaa toi myös Suomen Kirjailijaliiton kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsenyys, siitä huolimatta, että neuvottelukunnan toiminta-alue ei kovin laaja olekaan.
Ajattelin kuitenkin koko puheenjohtajakauteni, että yhdistyksen kannalta olisi etu, jos sitä olisi luotsaamassa joku nuorempi, tuoreempi jäsen. Ja sellainen löytyi. Sain luovuttaa hyvässä kunnossa olevan yhdistyksemme Mikko Laakson turvallisiin ja osaaviin käsiin.
Kiitokset näistä vuosista kaikille hyville yhteistyökumppaneille! On hienoa, että olen saanut olla mukana edistämässä kirjallisuuden asiaa tällaisen luovan joukon jäsenenä. Teidän kanssanne on ollut ilo tehdä töitä.
Pirjo Raitanen