Helsingin Sanomien kulttuurisivulla (HS 12.12.2016) on innostava artikkeli ja kysymys ”Milloin Suomessa elettiin vuotta nolla?” Tätä oli kysytty Historian ystäväin liiton juhlaseminaarissa. Onhan toki Suomenniemi ollut jo olemassa vuonna nolla eli ajanlaskun alussa, mutta historian ystävät olivat silloin luultavasti muualla kuin Suomessa. Suomi on ajanlaskun alussa ollut karua erämaata, jossa on ollut ehkä muutamia heimoja metsästämässä ja kalastamassa, mutta historian merkintöjä kirjoihin ja tauluihin ei tuolloin ole syntynyt.
Suomen historia yhtenä eurooppalaisena sivistysmaana on kirjattu tarkoin koko ajaltaan ja meidän kaikkien nykyään nähtävillä. Vasta kristinuskon tulo Suomeen on tehnyt maastamme vähitellen valtakunnan ja valtion, oman erityisen hallintoalueensa. Historian ystävät voivat huokaista helpotuksesta: kaikki on kirjattu ylös kirjoihin ja kansiin.
Palauttakaamme hieman mieliimme Suomen alkuaikojen tunnelmia. Kristinuskoa oltiin tuomassa Suomeen ja pystytettiin jo muutamia kirkkojakin. Suomessakin toimi alkuaikoina luostarilaitos, jossa oli mahdollista melko sotaisan kansan keskuudessa kirjoittaa. Alkuaikoina ehkä vietiin Ruotsiin sellaisia dokumentteja, joiden tahdottiin säilyvän.
Kuten nykyäänkin lehdistö viittaa toimijoina vain yleensä muutamiin vastuukuninkaisiin, jotka johtavat maita, myös Suomen alkuaikoina jo siis historianystävienkin mielestä noin kuusisataa vuotta sitten, neuvonpito käytiin kuninkaiden hoveissa. Tästä voidaan päätellä, että Suomen valtion syntyhistoriaa on ohjattu naapurimaiden hoveista käsin ja niiden hallussa ehkä edelleenkin on asiaa koskevaa dokumentaatiota.
Historian kannalta Suomi on onnekkaassa asemassa. Koko mielenkiintoinen historiamme maana on kirjattu historiankirjoihin. Historiantutkijat tuskin löytävät muuta tutkimusaineistoa ja jos löytävät niin ihan mielihyvin omasta mielikuvituksestaan. Kaikkea kirjoihin ja kansiin painettua tietoa pitääkin paikata omalla mielikuvituksellaan ja tehdä tiedoista täyteläisempiä tarjottavaksi omille aikalaisilleen sopivina annoksina ja tietona. Ihmisen tulee luottaa itseensä ja intuitioonsa kertoessaan muille ihmisille oman mielikuvitusmaailmansa tietoutta. Tätä kirjailijat tekevät tänä päivänäkin ja niin minäkin olen tehnyt omissa kirjoissani.
Olen iloinen ja innoissani kaikesta siitä heräämisestä, mitä maassamme on nähtävissä kuin prinsessan sadan vuoden unesta heräämisestä. Suomi-neito on heräämässä syntyunestaan näin sadan vuoden ikään tullessaan. Mielestäni meillä suomalaisilla on täysi syy ja oikeutus juhlia ja juhlistaa Suomi 100 vuotta -teeman myötä. Maamme on nuori ja virkeä. Maailman ja maailmojen synnyistä suomalaiset kertovat unelmiensa kirjoissa muun muassa Kalevala-runoudessa ja Kantelettaressa. Maamme-kirja on Suomen syntymän ylistyslaulua, josta soisi painettavan myös uusia painoksia.
Meillä suomalaisilla on rikas tarusto ja rikas menneisyys, joka tuottaa luovuutta ja unelmien kaltaista näkymää kohti tulevaisuutta käydessämme. Tärkeintä unelmien toteutumisen kannalta on rauha. Sen vuoksi rauhan työ on tärkeää työtä, johon toivon, että löytyy edelleen resurssejakin, kun kukkaron nyörejä talouden puolesta availlaan. Toinen tärkeä menestystekijä maamme kannalta tulee olemaan taloudenpito. Sen osalta tarvitaan neuvokkuutta, näkemystä ja hyvää tahtoa.
Onnea Suomi ja suomalaiset sekä suomalaisten ystävät kautta maailman.
Onnea Suomi 100 vuotta!
Tarja Kaltiomaa
Julkaistu myös Uusi Suomi -verkkolehden Puheenvuoropalstalla 12.12.2016.