Yksilön ikänä Suomi on vanha mutta valtionikänä toki vielä nuori. Itsenäisyyden alku on Suomessa ollut dramaattista. Nikolai II:n harjoittama itsevaltainen politiikka ja ensimmäisen maailmansodan aikana kärsityt tappiot synnyttivät Venäjällä vallankumouksen sata vuotta sitten. Keisarivalta kaatui. Venäjälle tuli väliaikainen hallitus.

Suomessa eduskunta julistautui valtalailla Suomen korkeimmaksi valtiomahdiksi. Venäjän lokakuun vallankumouksessa julistettiin Lenin, työläiset ja talonpojat voittajiksi. Suomessa porvarit hakivat itsenäisyyden tunnustusta länsimaista, kun taas sosiaalidemokraatit halusivat tunnustusta Venäjän bolsevikkihallitukselta. Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi. Senaatti esitti itsenäisyysjulistuksen 5.12.1917 ja katsoi Suomen itsenäiseksi ja riippumattomaksi tasavallaksi.

P.E. Svinhufvudin johtama hallitus hankki Suomen itsenäisyyden tunnustuksen Venäjän bolsevikkihallitukselta, jonka jälkeen myös muut maat, Ranska, Ruotsi ja Saksa ym., tunnustivat sen tammikuussa tai viimeistään kevään 1918 aikana, Englanti ja Yhdysvallat tunnustivat vasta kansalaissodan jälkeen 1919.

Vireä uusi puheenjohtajamme Mari Pyy oli huomannut Mediapinnan runokirjatarjouksen. Luvassa ilmainen runokirja! Asiasta tiedotettiin yhdistyksen jäsenille. Niinpä tartuin tilaisuuteen. Katsoin Mediapinnan ilmoituksen. Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjaan sai tarjota teoksen. Niinpä kokosin tiedostoistani Glimsissä, Sellon kirjaston runoilloissa ja pöytälaatikkoon kirjoittamistani runoista kokoelman. Siihen tulivat osastot Uusi alku, Jokelle, Hautarunoja, Onnittelurunoja, Kuuta katsellessa, Glimsin ja Sellon runoja, Kirjoittamisen tutkiskelua ja Suomen itsenäisyyttä sata vuotta.

Keksin kokoelmalle nimen Suomen runoretkelle hei! Tekijänä on runoilijaminäni Katja Karasma. Käytän taiteilijanimenä Katjaa, joten olkaa tarkkoja, jos haluatte, että nimi on ”oikein”.

Kokoelmaan kirjoitin uudet runot Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden analysoimiseksi. Omistin runon Mikael Agricolalle, Adolf Ivar Arwidssonille, itsenäisyysjulistukselle sekä nykyhetken ilmiöille (globaalisuus, facebook, monikulttuurisuus, digiloikka, pakolaiset). Kirjoitin uusia runoja ajankohtaisista ilmiöistä, mm. Trumpista. Julkistin myös saamiani facebook-kirjoituksia. Yhteen runoon kirjoitin rumaa kieltä ja merkitsin sen sensuroitavaksi. Yhdessä runossa valitan sitä, että kirjastoista puuttuu kotiseutuhylly. Sen runon loppuna on kirjasto — kurjasto.

Itsenäisyysrunossani on johdantona lainaus senaatin itsenäisyysjulistuksesta.

Sen jälkeen on seuraava runo:

 

itsenäisyys, mikä ihana sana

ei orjuutta, ei sortoa

tavoitteena tasavertaisuus

demokratia, kansanvalta

jokainen voi ottaa esiin

jos kokee vääryyttä

voi valittaa, vaatia oikeutta

 

Runossa Mihin itsenäisyys velvoittaa? olen analysoinut käsitettä seuraavasti. Otan tähän vain runon viimeisen säkeistön:

 

itsenäisyys luo vapauden

liikkumisvapaus

sananvapaus

vastuuvapaus

velvollisuutta, suvaitsevuutta, oikeamielisyyttä

 

Katri Karasma