Miten suomen kielestä tuli koulun oppiaine – ja miten tekoäly muuttaa sen tulevaisuutta? Professori emerita Katri Karasma kuljettaa teoksessaan AIKKA-puu ja tekoäly lukijan 180 vuoden matkalle äidinkielen opetuksen historiasta tekoälyyn. Kirja yhdistää tutkimusta, opettajien kokemuksia ja keskusteluja tekoälyn kanssa.

AIKKA-puu on Karasman kehittämä kuva oppiaineen kokonaisuudesta – juuret historiassa, oksat kielessä, kirjallisuudessa ja mediassa. Juuret edustavat pohjatieteitä, latva äidinkielen opetustiedettä. Teos on sekä tietokirja että puheenvuoro: miten säilyttää oma ajattelu digiajan ja tekoälyn keskellä. Äidinkielen opetuksen vaiheista tarkastellaan Ruotsin vallan aikaa ja Nikolai I:n hyväksymää Gymnaasi- ja koulujärjestystä 1843, jolloin suomen kieli tuli oppiaineeksi mutta ei vielä opetuskieleksi. Koulujärjestyksen teko kesti 30 vuotta ja sitä valmisteltiin kolmessa komissiossa. Suomen hyväksyminen oli paljolti E. G. Melartinin ansiota. Ruotsi pudotettiin pois oppiaineena ja venäjän tunteja lisättiin.

Aleksanteri II:n aikana 1856 suomen kielestä tuli Snellmanin vaatimuksesta myös opetuskieli, tosin vain ala-alkeiskoulun niille oppilaille, jotka eivät osanneet ruotsia. Hyväksyntä ylemmille luokille oli pitkän prosessin tulos ja sitä käsittelee tekijän seuraava teos. Itsenäistymisen aika, peruskoulu, hyvän lukemisen osaaminen ja digiaika kertovat, miten äidinkielen oppiaine on elänyt yhteiskunnan murroksia ja miten opetussuunnitelmat, kirjallisuus ja kielioppi ovat muuttuneet. Lukemisen heikkenemisen syyksi esitetään internetin tulo älykännyköihin 2009 ja sitä seurannut kirjakulttuurin digitalisoituminen.

Toiminnallisen kieliopin syntyvaiheet kerrotaan, miten kolmessa espoolaisessa koulussa järjestettiin koe-ja vertailuasetelmaa käyttäen kokeilu peruskoulun 7. luokilla. Koeluokilla oli toiminnallisia draamamenetelmiä ja vertailuluokilla perinteistä kielioppia. Draamamenetelmien avulla kieliopista tuli hauskaa ja kiinnostavaa, myös koetulokset paranivat. Asia voi hämmästyttää, mutta totta se on. Uusi menetelmä sopii ala- ja yläkouluun.

Huomiota saa koulumaailman nykyinen kuuma aihe: tekoälyn vaikutus oppimiseen ja kirjoittamiseen. Kirjassa julkaistaan suoria keskusteluja opettajien, opiskelijoiden ja tekoälyn välillä. Ne paljastavat huolia, toivoa ja oivalluksia: miten säilyttää oma ääni ja ajattelu, kun apuna on kielimalli?

Kirja on samalla kunnianosoitus äidinkielen opettajille ja heidän työlleen. Se tarjoaa katsauksen siihen, mitä olemme olleet, ja kysyy, mihin olemme tulossa: Tekoäly ei vie ajattelua – se haastaa meidät ajattelemaan uudella tavalla.