Kulttuuriketju, kulttuuriketju. Tätä sanaa Espoon kaupungin kulttuuripalveluita edustanut Sini Sormunen toisteli, kun kilistelimme jossakin kaupungin järjestämässä tilaisuudessa loppuvuonna 2010. Sini puhui intoa hehkuen kulttuuriketjusta, jossa välitetään lähinnä musiikkia ikäihmisten palvelulaitoksiin. Kävin kiinni kuin iilimato kiisken kylkeen. Miksi ei myös sanataidetta? Niin, miksi ei, totesi Sinikin ja siitä se alkoi.
Kulttuuriketju on kaupungin määritelmän mukaan hanke, joka välittää taide- ja kulttuurielämyksiä espoolaisille vanhuksille ja hoitohenkilökunnalle hoivakodeissa, palvelutaloissa ja –keskuksissa.
Vuoden 2011 alusta sanataide todellakin pääsi mukaan tähän hienoon hankkeeseen, ja nyt on seitsemäs vuosi menossa. Alussa olin itsekin esiintymässä, pari kolme vuotta, mutta kun yhdistyksen piiristä vähitellen ilmaantui esiintyjiä riittävästi, olen sittemmin keskittynyt vuosittain organisoimaan toiminnan. Projekti on sujunut sutjakkaasti, kun kaikki – mukana olevat yhdistyksen jäsenet, Sini Sormunen ja ikäihmisten palvelulaitokset – ovat toimineet hyvässä yhteistyössä.
Miten Kulttuuriketju sitten käytännössä toimii? Vuoden alussa on aina tiedusteltu yhdistyksemme jäsenten kiinnostusta esiintymisiin. Kyselyn tulos eli tarjouksemme on toimitettu Sini Sormuselle kaupungin kulttuuripalveluihin. Eri kulttuurialojen – musiikki, tanssi, kirjallisuus – tarjouksista kaupungin kulttuuritoimi lähettää kaikille kaupungin alueella toimiville ikäihmisten hoivapalveluista huolehtiville laitoksille nk. kulttuuritarjottimen, josta he valitsevat mieltymystensä mukaiset esitykset.
Tarjoajien puolella alkaa tuossa vaiheessa nousta, joskus sietämätönkin jännitys: Tuleeko pyyntöjä, meneekö tuotteeni ”kaupaksi”? Aina on mennyt, joskus tosin kaupungin pienen lisätuen turvin. Kun palvelulaitosten yleisön vastaanottamiskyky saattaa kovastikin vaihdella, musiikki on ehkä helpompi ja turvallisempi valinta kuin esim. joskus vaikeakin sanataide. Siksi musiikkiesitykset joskus menevät kaupaksi ensisijaisesti.
Kaiken kaikkiaan olemme vuosittain järjestäneet Kulttuuriketjun puitteissa parikymmentä sanataiteen alan esitystä, joskus enemmänkin. Kaksi yhdistyksen jäsentä, Ritva Laine ja Anssi Rapo ovat olleet esiintyjien joukossa kaikkina seitsemänä vuonna.
Millaista on esiintyä ikäihmisille? Se on todella palkitsevaa, siitä huolimatta että yleisöt saattavat olla hyvin erilaisia. Esiintyjän pitää pystyä joustamaan yleisön mukaan. Joskus syntyy niin vilkas keskustelu, että esiintyjä joutuu toden teolla huolehtimaan, että kaikki saavat sanottavansa esille. Joskus tuntuu siltä, että koko yleisö torkkuu, mutta sitten saattaakin yhtäkkiä pilkahtaa esille huippuhetki, pieni välähdys siitä, että jotakin hyvin tärkeää on tunnetasolla mennyt perille. Myös esiintyjä saa kokea näissä erilaisissa tapahtumissa ainutlaatuisia ja syviä tunteita.
Eräässä palvelulaitoksessa esiintyjä kysyi runon kautta: Keneltä saisin tietää, mistä kaislat kuiskivat. Yleisöstä kuului hiljainen kuiskaus: Äidiltä.
Pirjo Raitanen