Tuomas Alatalo

Espoolainen Tuomas Alatalo (s. 1977) on kirjoittanut sekä proosaa että runoja. Häneltä on julkaistu kaksi teosta, omaelämäkerrallinen Olen ja saan sanoa (WSOY 1999) ja runokokoelma Olen uneni vallaton valtias (Basam Books 2020). Hänen tarinansa on varsin poikkeuksellinen: vaikean CP-vammansa vuoksi puhumaan kykenemättömänä hän murtautui puhuvien joukkoon vasta 16-vuotiaana löydettyään tuetusta kirjoittamisesta keinon kommunikoida. Dystonian ja toiminnanohjauksen vaikeuksien vuoksi Alatalo tarvitsee toisesta ihmisestä fyysisen tuen kirjoittaakseen – ilman avustavaa henkilöä hän ei kykene vetämään kättään pois näppäimistöltä. Mittavista haasteista huolimatta hän ei tyytynyt kirjoittamaan vain puhuakseen arkisista asioista vaan hän halusi harrastaa kirjoittamista myös taiteellisin tavoittein.

Alatalo päätyi kirjoittamiseen oppiin, ensimmäiseksi Palmeniaan Timo Montosen vetämälle luovan kirjoittamisen kurssille ja hieman myöhemmin Oriveden opiston proosapajaan, jossa syntyi ajatus kirjan kirjoittamisesta. Kurssin vetäjä Jukka Parkkinen lopulta myös kustannustoimitti Alatalon esikoisteoksen, joka sai runsaasti huomiota ja oli ehdolla myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Myöhemmin Alatalo innostui eritoten Risto Ahdin runokurssien ansiosta runoista, joita hän on kirjoittanut viime vuosituhannen lopulta lähtien. Työskentelyyn hän sai lisäpontta myös Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulusta vuosina 2005–2007. Mittavasta tuotannosta on julkaistu osa kokoelmassa Olen uneni vallaton valtias, jonka käsikirjoitusta Alatalo työsti useita vuosia yhteistyössä runoilija Tommi Parkon kanssa.

Kirjoittamistyössä Alatalon apuna on toiminut vuosien saatossa kymmenkunta avustajatulkkia. Hänen ilmaisunsa on luonnollisesti kehittynyt – aivan aluksi Alatalo käytti muun muassa erikoista sanajärjestystä, nyttemmin ei niinkään – mutta sille tunnusomaiset piirteet ovat säilyneet samoina vuodesta toiseen: Alatalo pyrkii kuvaamaan kiinnostavasti ja omasta kokemuksestaan käsin kenties arkisia ja vähäpätöiseltäkin vaikuttavia asioita. Hän haluaa avata lukijalle omaa, hieman erilaista kokemusmaailmaansa kirjoittaen esimerkiksi siitä, miltä junan liike tuntuu pyörätuolista käsin. Hänen pyrkimyksenään on herättää tunteita ja yllättää lukija viemällä tämä myös erikoisempiin maailmoihin, kuten pannuhuoneisiin. Alatalon runoissa on jännittävää salamyhkäisyyttä, ja hän leikittelee kielellä luoden uudissanoja.

Silloin kun Alatalo ei kirjoita, hänet voi löytää ihmisten joukosta muun muassa konserteista, elokuvista, urheilutapahtumista tai nauttimasta hyvästä ruoasta. Alatalo ei anna vaikean vammansa rajoittaa häntä vaan hän haluaa elää nautinnollista, täyttä elämää.

https://basambooks.fi/sivu/tuote/olen-uneni-vallaton-valtias/2455892

Tuotanto

  • Olen ja saan sanoa. Romaani. WSOY, 1999.
  • Olen uneni vallaton valtias. Runokokoelma. Basam Books, 2020.
  • Kolumneja julkaistu seuraavissa lehdissä vuosina 1999–­2001: Metro, Voima, Helsinki-info
  • Antologiajulkaisut:
  • Elämää toisessa elämässäni, nimimerkillä ”Toivo”. Ei enempää kuin Elämää. Antologia vammaisten ihmisten arjesta. Toim. Timo Korpela. VANE-julkaisuja 2. 2003.
  • Mitä taide minulle merkitsee? Parantava taide. Taideoppikirja lähi- ja perushoitajille. Toim. Inka Ukkola. Toimihenkilöjärjestöjen sivistysliitto TJS. 
Valikko