Koska periferia on maantiedettä, se sijaitsee konkreettisesti ajassa ja paikassa, joka tässä yhteydessä on lähiö, montaasit eli kappaleet menevät miljöön mukaisesti. Kappaleissa rinnastuvat lähiö ja kaupungin keskusta, maaseutu ja metsä, omansa aihionsa kutakin. Lajityyppisesti sanoisin että kyseessä on tunnelmaruno. Runot ovat tuokioita, tunnelma kuvia, lyyrisiä olioita joita voi fiilistellä sellaisenaan, omana entiteettinään. Enemmän kuin maantiedettä, lähiö, periferia on sielun tila – lähiöläisyys.

Itseäni kirjoittajana kuvaisin sanalla lyyrikko. Olen kirjoittanut runoa koko aikuisen ikäni, pitänyt varsinaisena leipätyönäni. Teen myös novellia ja lehtitöitä. (Harvakseltaan, mutta sen verran, että voin sanoa, että kuuluu repertuaariin, vaikka harvoin siihen aktivoidun.) Lehtityössä minun interessini ovat kaupunki- ja kulttuurisaralla. Ihan kaikki aiheet, jotka kulttuurisessa kiinnostavat kun eivät taivu runoksi…

Tämän kirjan montaasimainen rakenne, kollaasit, tekee panorointia siihen mikä ajassa
liikkuu, ja varsinkin periferiassa. Minkälaisia teemoja nousee iholle, kun marginaaleista puhutaan? – Runoilija on silmä väkijoukossa. Ajan tapahtumien tarkkailija,” ajantaja”. Mutta enemmän kuin sivullisuudesta, (lähiö), nämä kappaleet kertonevat yhteisöllisyydestä. Tuovat ilmi asioita, joihin ehkä lukijakin voi samaistua itse. – Olla kokemuksena yhteisöllinen. – Lähiöläisyys, se on sielun tila myös, jonkin havainnon merkityksellisyys.

Momentum sanan sanakirja merkitys on tuokio, hetki, jonkin muutoksen alkuunpaneva tapahtuma; voima. Ainakin itselleni tämä teos on käypä alustus, toivoakseni niin, käy katsauksesta siihen aiheistoon, eli lähiöläisyyteen, joka on lähde joka ei ammentamalla ehdy. Tähän astisen runoiljan työni summaus…

Siksi hyviä lukuhetkiä, tämän aiheiston parissa, mitä pidän jokseenkin ajankohtaisena, (nyt ja aina), reunimmaisesta näkökulmasta huolimatta, ja johtuen, toivoen.