Runokirja sisältää haikuja ja tankoja. Niiden tiiviit, hetkeen tarttuvat runot liikkuvat ajasta, paikasta ja tunnelmasta toiseen. Kaksi kulttuuria kohtaa toisensa nykypäivän ja perinteen kietoutuessa yhteen. Runon minällä on sama pulssi maailman kanssa. Ajattomat runot saavat rinnalleen nykyajan kuvaston modernista maailmasta. 

Kriitikko Niklas Ferm toteaa Runografin kirjoituksessa Helle-Kotkan törmäyttävän perinteisen muodon ja sisällön esimerkiksi tämän vuosituhannen nuorisokulttuuriin. Taiko-rumpu ja sumopaini kohtaavat cosplayn ja somekohinan. Kriitikko jatkaa: ”Haikuun mahtuu usein enintään yksi kirkas kuva ja oivaltava havainto. Kaiuttimessa peippojen luonnoksenomaisissa runoissa pienimpien merkkien kantovoima on suuri, olipa kysymys pokémon-kuvasta tai pajujen itkusta. Ainesten tasa-arvoisuutta korostaa erisnimien kirjoittaminen pienellä. Parhaimmillaan runot ottavat etäisyyttä muotonsa melankoliseen perinteeseen. Puhujan hilpeä ironia kohdistuu kirjallisuushistorian tunnetuimman haikumestarin, Matsuo Bashoon, katkeransuloiseen elämänfilosofiaan: ”unessa bashoo / tarjoaa kirsikoita / sylkee siemenet”. 

Ferm toteaa: ”Toivottavasti kaunis viimeinen tanka enteilee Helle-Kotkan tulevien runojen kerrostuneita kuva-ajatuksia: ”elämä soljuu / sedimenttien läpi / jättäen jäljen / paradigman muutokset / vuoristoradoissamme”.

Kyseessä on Helle-Kotkan neljäs runokokoelma, joka poikkeaa aiemmista proosarunoista. Hän on  toiminut audiovisuaalisen runouden parissa ja voitti toisen sijan vuonna 2019 videolla Välitila Lahden kansainvälisessä Runomaraton-kilpailussa.

Tietokirjoja hän kirjoittaa Riika Kotkan nimellä sanataiteesta ja draamakasvatuksesta sekä toimii luokanopettajana.

Lisäksi Helle-Kotkalta julkaistiin lastenkirja. Hän esiintyy lavarunoilijana erityisesti perustamassaan Runosvengi-kollektiivissa.

Screenshot